I've been listening to lots of oldies music, such as Ella Fitzgerald, Luther Vandross, Dinah Washington etc. I'm wondering where did the good old times go? There are only a few artists that are only a little close to these artists. I can only come up with Jill Scott and Christina Aguilera. Can you come up with someone else?

Most of these artists don't have any soul or passion to the music, not the way they used to. Some of these artists are in it for the money or to be famous. What happened to love for the music? Where are the innocent, sweet times? Why doesn't the music industry bring back true goldies style? What happened to using actual instruments instead of computerised sounds that might sometimes sound like a real instrument?

I've noticed lately that the hype of today's music is having the futuristic sound. Just listen to the radio and you will realize the fact that they sound 'futuristic' and they remind of each other, at least in pop/hiphop genre. And I want to work in this industry. Well, if it was up to me, I'd bring the golden oldies -style back.

Yesterday night, I had an epiphany (for those who don't know what epiphany means, it means that I realized something) - the difference between love and true love.

My definition of love is that you care about someone a lot. Love is a powerful word and 'I love you' shouldn't be thrown unless you really mean it! Love doesn't necessarily have to be a sexual thing, there is lots of different kinds of love - you love your family, friends, animals, partner in a very different way. When in a relationship, you don't necessarily are equal, it can be rather fucked up as well. You should be honest to one another but this isn't always the case. If the other person is cheating, that is not true love to me.

True love on the other hand, to me means that you are equal in a relationship. It should be unconditional and you support each other, no matter what happens. True love is pure. Always stay true to one another and be honest, no matter how hard it might be to tell something.

You can love one another without 'being in love'. Being in love is something totally different. When in a long-term relationship, one can fall out of being in love or fall back in love. Dr. Phil once asked from this couple, who at that time had been married to one another for was it 50 years, that what is their secret and their answer was 'we never fall out love at the same time'. I think that is quite an accomplishment!

This might sound a bit wierd but I truly think that I have found my soulmate. No matter how hard it is, we always seem to get through it one way or another. I want to be with him many decades to come and still be in love. I love to watch an old couple walking hand-in-hand. I think that is extremely cute and respectful!

Minussa on vissiin hiukka yökyöpelin (heh, jännä sana) vikaa kun parhaimmat ideat ja ajatukset  tulevat yöllä sekä oon silloin eloisampi. Eilen ja tänään on ollut aikas hyviä päiviä, en ole antanut yksinäisyydelle tilaa ainakaan kovin paljoa. Oon menny kaupungille ja tehny jotakin muutakin kuin ollut vaan sisällä. Kaupungilla ollessa mulla onkin tullut ihan hirveä himo ostella kaikkea, mutta kun ei ole varaa ja haluan säästää rahani tulevaan lomaan Espanjassa. Siellä saan sitten shoppailla vaikka kuinka paljon, kun on rahaa hiukka säästettynä. Mä inhoan rahaa ja raha-ongelmia, en voi kesistäni kovin nauttia kun aina kuitenkin miettii että kuinka sitä pärjää koko kesän ilman mitään tuloja.

Se on mun ongelma, että oon sisällä päivät pitkät, enkä tee juuri muuta. Se tosin yksinkertaisesti johtuu siitä, että täältä on vaikea hankkia töitä kun en edes osaa kieltäkään kunnolla eikä kaverit ole sen kummemmin ottaneet yhteyttä. Sillä se yksinäisyys kalvaakin. Kyllä se Suomessa ja vissiin muissakin Pohjoismaissa on niin erilaista - kavereista tulee jossain vaiheessa ystäviä ja niihin voi luottaa koko loppuelämän ajan (tai näin ainakin toivon).

Pohjoismaista puheen ollen (kirjotetaanko se yhteen vai erikseen?), olen opiskellut ruotsia viime aikoina ihan kiitettävän määrän. Haluankin osata sitä paaaaljon paremmin ennen ku muutamme sinne. Onneksi mulla on nuo muutamat vanhat lukion kirjat vielä olemassa, vaikkakin haluaisin lisääkin niitä. Useimmat lainasin kavereilta tai tuttavilta, enkä ostanut niitä. Kuhan kahlaan ne kaksi kirjaa ensin läpi, katsotaan sitten uudestaan. Voi, miksi en ollut hereillä ruotsin tunneilla?

En jaksa odottaa Espanjan lomaa ja sen jälkeen taas koulun alkua. Mitähän ne on keksiny ensi vuodelle? Meiän luokka kun on koekaniineita ja mikään ei mene mutkitta. Hollantilaiset osaavat kyllä nalkuttamisen taidon! Aina jokin on pielessä. Tänään kun kävin kaupungilla, hymyilin melkein koko ajan ja seurasin ihmisten ilmeitä - kaikki mököttivät tai olivat surullisen/huonotuulisen näköisiä. Ihmisten pitäisi hymyillä hiukka enemmän ja maailma, tai ainakin Hollanti, olisi hiukkasen iloisempi paikka.

Miten olo voikaan olla joskus niin yksinäinen? Vaikka onhan mulla toinen puoliskoni sekä eläimeni. Mutta ne kaverit. Niitä kun ei näy, eikä myöskään kuule. Lähetin niille mailia (kun ei oo varaa soittaa/tekstata) että miksei ne ota muhun yhteyttä yms. Kaksi vastasi, toisen kanssa jopa tavattiin ja sovittiin näkevämmä tällä viikolla. Tuntuu vaan että mä oon aina se joka ottaa  yhteyttä enkä aina jaksaisi olla se henkilö. Ehkä mä oon liian suomalainen hollantilaisten keskuudessa, eikä ne ymmärrä mua. En tiiä. Eikä se auta ettei oo juurikaan yhtään rahaa, pitää kökkiä kotona 24/7.

Mikä muhun on tullu? Miksi mä aina valitan. Ehkä tää on mun valitus blogini kun ei halua aina sanoo kaikkea ääneen ja toinen on varmaan jo kyllästyny kuuntelemaan mun jaaritteluja. Yleensä oon hyvin positiivinen ihminen, ja yritän nähdä positiivisia asioita kaikessa ja kaikissa. Joskus se vaan on vaikeeta. 

Tiskit ja pyykit on odottanu jo koko päivän, en vaan oo saanu itteeni tekemään niitä. En jaksa, en tänään. Huomenna sitten.

Asiasta toiseen: me ollaan suunnittelemassa että koulujen jälkeen mennään Ruotsiin. Mä haluun takasin Pohjoismaihin ja suomi on ulkomaalaiselle aivan liian vaikee hallita. Sitäpaitsi Michael* rakastaa Pohjoismaita, vaikkei se oo kun kerran käyny Suomessa. Harmi vaan, että mä nukuin Ruotsin tunnit yläasteella ja lukiossa, nyt se tulee sitten takasin. Siskoni toi Suomesta mun vanhat Ruotsinkirjat mitä mulla oli ja oon yrittäny niitä päntätä mutta se on aikas hankalaa yksin. Noh, ehkä mä jaksan kielen opetella itse, pitää mulla sen verran itsekuria olla.

Reilun kuukauden päästä mennään lomalle Espanjaan, jee, en jaksa odottaa! Siitä on kaksi vuotta kun ollaan oltu kahdestaan lomalla. Mulla on ikävä Espanjaa ja Michaelin vanhempia.

*nimi muutettu